Uusi harrastus?

 

 

 

Meillä käydään aika ajoin debattia aiheesta "kuka muka syö pikkuleipiä". 

Minä syön. 

Olen aina pitänyt pikkuleivistä ja minusta niissä on jotain määrittelemättömän ihanaa. Ehkä se on koko, tai se miten hauskoilta pikkuleivät  näyttävät rykelminä tai yksittäin. En tiedä. 

Taas kerran tällaisen keskustelun jälkeen sain kimmokkeen paistaa pikkuleipiä. Aloitin periamerikkalaisilla kekseillä (klik) Taikina oli helppo tehdä ja pikkuleivät nopeita muotoilla. Käyttökelpoinen ohje, jota voi muunnella. Aikaa näihin meni aloituksesta viimeisen pellin uunista ottoon 45min. (Aloitin maanantai-iltana klo 21 ja klo 21:45 oli valmista ja keittiökin siivottu)

Toisena vuorossa olivat piparkakut. Käytin Kotiruoka-kirjan ohjetta, mutta jouduin poikkeamaan ohjeesta, koska minulla ei ollut mausteita erikseen ja päädyin käyttämään kaapista löytynyttä piparkakkumaustetta. Taikina leipoutui helposti, joten lasten kanssa leipominen onnistui ilman itkuja.

Kolmantena tein ensi viikonlopun ristiäisiä varten wilhelmiinoja

Tällä viikolla ei ehkä leivota pikkuleipiä, mutta ehkä ensi viikolla taas...

 

Ruusuja ja ruusukkeita

 

 

Ensi viikolla olemme asuneet nykyisessä talossa viisi vuotta. 

Saman aikaa ovessa on roikkunut olkikranssi, ja ajan kulumisen kyllä huomasi sen pinnasta. Harmaantunut olki on sinällään aivan kaunista ja kranssi aivan ehjä, mutta koristeena ollut rusetti oli kyllä jo nähnyt parhaat päivänsä. 

Selaisin Pinterestiä etsiessäni ideaa vauvan ristiäispuvun nauhaan tulevaan ruusukkeeseen ja törmäsin samalla huoparuusujen ohjeeseen. Kaapista löytyi punaista huopaa ja liimapyssy, joten tartuin ideaan ja päivitin kranssin n. 10 minuutissa. 

Ristiäispuvun ruusukkeen kokosin pitsistä ja kahdesta napista. Molempia löytyi kaapista (toisin kuin nauhaa, sitä piti käydä varta vasten ostamassa). 

 

Uusi kone ja villiintyneet sakset

Mie en yleensä perusta kankaiden leikkaamisesta ja niinpä olen silloin tällöin leikannut useamman vaatekappaleen kerralla.... No nyt sakset ovat suuhkineet urakalla ja tiloksena on sellainen määrä ompelua odottavia vaatekappaleita, etten uskalla edes laskea montako... 

Minulla on ollut jo pidempään toinen ompelukone, mutta en ole saanut aikaiseksi kokeilla sitä. Tänään laitoin johdon seinään ja kas sähköt toimii ja jonkilainen ommellakin syntyi. Pidempi kokeilu kuitenkin osoitti tikin olevan sekaisin, joten ilman säätämistä kone ei kuitenkaan toimi...

Eli inspiraatiota odotellessa. 

Pitkät lahkeet

Vaikka syksy onkin ollut lämmin, eikä pakkasta juuri ole ollut kuin yöllä,

niin talvihan se vääjäämättä tulee. 

Meillä lapset eivät juuri pidä pitkälahkeisia alushousuja edes talvella 

(tai mie en osaa vaatia niiden käyttämistä), 

mutta pitäähän niitä muutamat olla kovimpia pakkasia ajatellen. 

Kaikki viime talven pitkien kalsareiden lahkeet ovat jääneet lyhyiksi P:lle. 

Kankaiksi valikoitui P:n aikaisempi lempikangas, Käpysen Aamu satamassa  

(joka kohdistuskammoisen armahdukseksi oli 2. laatuista, eli kuvio menee ihanan vinoon, eikä kohdistamista tarvitse siis ajatella) 

ja Sari Ahokaisen joku kuosi, joka olisi päällysvaatteisiin jo vähän liian lapsellinen isommille muksuille, mutta P lupasi pitää kyllä kalsareina. 

(Sitä oli kyllä pitkä pätkä, joten leikkasin vauvaa varten pari vaatetta isommassa koossa jo valmiiksi, 

jotta sitä ei enää jäisi kaappiin.)

Sovituksesta ei saanut sen nopeuden vuoksi taaskaan kuvaa, mutta omaan silmään nämä näyttivät istuvan hyvin ja olevan riittävän ihonmyötäiset, jotta sopivat hyvin muiden vaatteiden alle. Ja ovat muutenkin niin pirteät, että ei juuri haittaa, vaikka päiväkodissa unien jälkeen ei muistaisikaan laittaa niitä päällyshousuja jalkaan. 

Kaava: 

OB 6/2013 Small John's 

Koko: 

110 

Kankaat: 

Käpynen

Sari Ahokainen 

 

Rusetti (ja neliö)

Pistin lasten trikoopipot pesuun ja havahduin siihen, ettei muksuilla ole kakkospipoja. 

Facebookin ompeluryhmässä on vilahdellut monta ja monta rusettipipoa ja ajattelin kokeilla sellaisen tekemistä L:lle. 

Yhdistin harmaan ja purkkapinkin raitatrikoon ja mielestäni näistä tuli aika herkkuyhdistelmä. Tyttömäinen, mutta jo ehkä hitusen isomman tytön pipo. 

P sai valita oman pipokankaansa, huoh. Isomman pojan pipo kai tästä tuli, neliöpipo kääntövaralla, niin ettei pipo valu koko ajan silmille. (Onneksi tiikeripipo on edelleen pojan ykkösvalinta.) 

Kankaat: 

Harmaa trikoo Kangaskapina

Pinkkivalkoraidallinen (vinoraita) Nosh

Sinivalkoraidallinen Viljamin puoti 

Värien uusi elämä

Varmaan jokaisesta lapsitaloudesta löytyy määrätön määrä vahaliidunpätkiä. 

Meiltä ainakin löytyi. 

Siivotessani piirrustustarvikelaatikkoa, muistelin nähneeni joskus jossain jotain, mitä näistä pirtämiseen kelvottomista pätkistä voisi tehdä. 

Kaivelin puhelimesta esille Pinterestin ja selailin hetken: 

tadaa liiduista voi sulattaa liituja!

Pätkin siis isommat pätkät vielä pienemmiksi, laitoin useamman karkkivuoan päällekäin ja sulattelin uunissa (250 asteessa) n. 10 - 15 min. 

Koska näissä oli erilaisia liituja sekaisin, olisi vähempikin riittänyt: osa liiduista sulaa nopeammin ja osa vaatisi vähän pidemmän aikaa. 

 

 

Kun ei oikein osaa keskittyä mihinkään...

 

 

 

 

 Kun ei oikein osaa keskittyä mihinkään, sitä aloittaa (neule)työn toisensa perään sen kummemmin pohtimatta, että jotain saattoi olla vielä keskenkin. 

Ainoa, jonka tein loppujen lopuksi valmiiksi poikkeamatta muihin töihin välillä, on pienen pieni pilvenreunalla -pipo (ohje Muita ihania -blogista). Tosin vaihdoin langan ohuemmaksi ja puikot numeroon 3. (Loppujen lopuksi en osannut löysätä riittävästi kuvio-osuudella, joten tästä tuli pipo nukelle...) Muut neuleet edelleen kesken... 

 

Päällystin kirpparilta hankkimani ÄP:n makuupussin uudelleen Tosimummon ohjeella.

Ohjetta oli helppo seurata ja päällystämisen lopputulos oli onnistunut. 

Tämä ennen niiden turvavöitä varten ommeltujen napinläpien ompelemista... 

Sanotaanko vaikka näin: 

ei kestä lähempää tarkastelua suoristettuna, 

mutta käytössä vikaa ei huomaa.   

 ja tässä riittääkin käsille töitä sitten tästä eteen päin :)