Supersankarille

Supersankareidenkin varpaita kylmää. 

Ainakin niiden, jotka on neljä. 

Nelivuotiaana sukat, lahkeet ja paidathihat myös mystisesti pienenee, johtuu varmaan myös niistä supervoimista. 

Toisaalta se on hyvä: pystyy vielä neulomaan sukkia puhtaasta merinovillasta, niin että ne kestävät kyydissä. 

Luulin neulovani näihin pelottavia alieneita, kun minulta tiedusteltiin, miksi olin neulonut spaidermänille väärän väriset naamarit. 

Lankoina siis lankavakastani löytynyttä Adlibriksen Baby Merinoa, ja Dropsin Baby merinoa sekä Hometownshawlista ylijäänyttä Suoma singlea. Neuloin varren 48 silmukalla koon 3 puikoilla ja vaihdoin terää varten puikot pienempään, kokoon 2,5. 

Jätin pois kuviot jalkaterästä, koska langanjuoksut tarttuvat nopeasti pukiessa ikävästi pieniin varpaisiin. 

 

Malli: 

Alien superhero socks 

Koko: 

ehkä M (n. 28-29 kokoiseen jalkaan) 

Sovelsin.

Palavereja ja pitsiä

Minulle etätyö ja -kokoukset ovat olleet normaaliarkea koko lukuvuoden ajan. Niinpä korona-arki ei ole muuttanut minun työtäni juurikaan. Kuitenkin etäkokouksissa keskittyminen vaatii ehkä enemmän kuin paikan päällä oleminen ja siksi tarvitsen jotain tekemistä käsilleni pystyäkseni keskittymään. 

Tämän paidan neuloin L:lle. Hän sai itse valita mieleisensä värin Isager Alpaca 3:sta ja yllättäen hän valitsi petroolin. Kaunis väri luonnossa, mahdoton kuvata kännykällä ja sisällä. 

Lankana tämä oli ihanaa neulottavaa. Ontelomainen, pehmeä lanka, joka soljui puikoilla eikä tökkinyt. Totta puhuakseni olin aloittanu saman paidan (Tiril Eckhoffin Tiril barnegenser) aiemmin Novitan Unelmasta, joka oli painajaismainen neulottava. Lanka tökkäsi vähän väliä ja tekokuitupörrö tarttui kiinni niin puikkoon kuin lankaankin niin, että päänvaivaa aiheuttaneen pitsikaarrokkeen purkaminen oli mahdotonta.

Mutta tästä tuli ihana. 

Ohje: 

Tiril Eckhoff Tiril barnegenser

Koko: 

10

Lanka: 

Isager Alpaca 3 

Puskissa

Tänä keväänä ompelukoneet ja -hommat ovat jääneet melkein kokonaan. On ollut helpompi tarttua puikkoihin silloin, kun käsitöille on jäänyt hetkinen. Ompelujumi johtuu osin siitä, että valmistelutöiden ja raivaamisen ajatteleminen on tuntunut niin isolta hommalta, ettei ompelulle olisi varsinaisesti jäänyt edes aikaa. 

Kuitenkin mittavaksi kasvaneet kangaspinot (lisääntyykö kangas kaapissa?!) ja  lastenvaatteiden lyhenevät lahkeet ja hihat pakottanevat kohta koneiden ääreen. Nyt sille ehkä on myös aikansa, kun muutto on viimein saatu tehdyksi ja kotona suurin osa tavaroista löytänyt paikkansa. 

Ihastuin tähän Rosa Pomarin Arbusto -neuleeseen ja Retrosarian Brusca -lankaan. Ohje on englanniksi, mutta yllättävän helppolukuinen (etenkin kun sen tulostaa ja tekee merkintöjä työn edetessä). Harmikseni tajusin vasta puolessa välin neuletta, kuinka nypyn viereen tulevan reiän saa katoamaan nätisti seuraavalla kerralla, mutta suoraan sanottuna olin liian laista purkaakseni koko työn alkutekijöihinsä. Huomasin myös, että kun viime syksynä koko vaatekaappi kääntyi harmaaseen ja mustaan, olen nyt kevättalven ja kevään aikana alkanut kaivata värejä. Tosin ehkä olisi myös syytä perehtyä siihen, mitkä värit ovat niitä itselle kaikkein sopivimpia ja sopivat yhteen, jotta vaatekaappi ei paisuisi hurjankokoiseksi kokoelmaksi yksittäisiä vaatekappaleita, jotka eivät sovi yhteen. Huoh. 

Opeteltavia asioita olisivat myös mallitilkun neulominen (Miksi, ois miksi se laiskottaa?) ja oikean koon valinta ja kuvattavana oleminen. Syystä tai toisesta rinnanympäryksen mukaan valittu koko on minulle usein liian suuri. (Liittyy ehkä myös tuohon mallitilkkuasiaan, heh) 

Tässä kyseisessä paidassa väljyys ei haittaa, sillä malli on lähtökohtaisesti väljä ja laatikkomainen. 

Kolmannen kuvan ilme kertonee kaiken siitä tuskasta, kun haluaisi kivoja sovituskuvia, mutta lopputuloksena on yleensä nippu luonnottomannäköistä pönötystä.

Onnistuin myös ilmeisesti neulomaan helmasta liian pitkän, sillä jouduin neulomaan hihat loppuun yhtä aikaa yhdestä kerästä. Viimeisestä kuvasta näkyy, minkä verran lankaa jäi pääteltäväksi. Aika Zero Waste-linjalla mentiin. 

Neuleohje: 

Arbusto by Rosa Pomar

Koko: 

L

Lanka: 

Retrosaria Brusca 

(ostettu Kässäkerho PomPomista) 

Kotona ja lähellä

Tilasin oikeaa lähilankaa: Kuopiossa värjättyä suomenlampaan villaa Kässäkerho Pom Pomilta ja pääsin testineulomaan Suvi Simolan Hometown Shawl-huivia. 

Mallissa on viisi erilaista kuviokertaa, jotka toistuvat. Näin huivin neulomisessa pysyi mukavasti into yllä, ja edistymistä oli mukava seurata pintaneulekuvion vaihtuessa toiseen. 

Samaan aikaan meillä tehdään täällä myös muuttoa, kun viime vuodet kakkoskotina toimineesta talosta luovuttiin viimein. 

Näin ollen kodin ja kotipaikkakunnan (hometown) merkitystä on tullut pohdittua muutenkin ja prosessoitua neuloessa. 

Lanka: 

Kässäkerho Pom Pom Suoma single väri Okra

Huiviohje: 

Hometown Shawl by Suvi Simola

Lunta tupaan

Aika herätellä blogia ikijäästä. 

Puolenvuoden mittainen marraskuu alkaa vedellä viimeisiään, 

mutta samalla olemme saaneet seuraksemme kutsumattoman vieraan, jonka vuoksi kotoilusta on syntynyt pakko niillekin, 

jotka sitä eivät ole muuten harrastaneet. 

Omaan elämään vaikutukset ovat olleet verrattain pieniä, 

mutta monelle vaikutukset ovat hurjia. 

Yhteisneulontaan osallistuen neuloin Chasing Blizzard -huivin Manos del Uruguayn Fino langasta (Ostettu Pielisen kalusteen lankapuodista) 

Ohjetta oli helppo seurata, kun sen oli tulostanut paperille ja merkitsi ylös, missä osiossa on menossa milloinkin. 

Tähän on hyvä kääriytyä vielä luvattuina kylminä päivinä ja sitten ensi talvena, jolloin tämä poikkeustila on toivottavasti enää vain muisto. 

Pehmeetä

Sopivasti uuden hellejakson kynnyksellä valmistui merinohuivi.

No luultavasti tätä jo kolmen kuukauden päästä tarvitaan. 

Mukava neulottava, malli oli helppo, 

vaikkakin keltaisen osan alun jouduin purkamaan kolmesti, 

ennen kuin luin ohjeen oikein. 

Malli: 

Stay soft shawl, Veera Välimäki (ravelry)

Langat: 

Drops baby merino (vaaleanpunainen) 

Adlibris Baby merino (sinappi ja vaaleanharmaa) 

Puolitoista vuotta myöhemmin...

Käykö muille koskaan niin, että käsityö jää kesken? 

Minulle käy. 

Nykyään harvemmin kuin ennen, 

mutta silloin tällöin joku juttu jää kesken ja siirtyy kaapin perälle UFOksi.  

Löysin pari viikkoa sitten kaapista tämän neuleen, 

jonka valmiusaste näkyy ensimmäisessä kuvassa. 

Olin aloittanut tämän neulomisen samoihin aikoihin kuin oman pilvenreunalla-villatakkini

eli ennen kuopuksen syntymää, mutta motivaatio tyssäsi kesken. 

Onneksi ohje oli koossa 1 - 2 vuotta ja nyt viimein valmistuttuaan takki on juuri sopivan kokoinen :) 

Ohje

 Muita Ihania ostettu Lankakauppa Kerästä

Koko

1-2 v

Lanka

Novita Ipana 

Viemisiä

Olen neulonut taas muutamia keittiöliinoja (eli suomeksi tiskirättejä...), jotta olisi jotain viemisiä valmiina. Joulun jälkeen  tehdyn Ikeapiipahduksen jäljiltä kaapissa oli myös pätkä harmaata pellavakangasta ja ajattelin kokeilla, onnistuisiko siitä keittiöpyyhkeen ompelu. Aika jäykkää kangas on, mutta ihan kelpo pyyhe siitä syntyi. 

Tuloksena siis pieni setti viemisiksi. 

Sukkarakkautta

Villasukat <3 

Ehdottomasti parhaimmat jalassa. Tässä asiassa olen aikalailla joko tai -ihminen. Joko ollaan varpaat paljaana tai villasukat jalassa. 

Neuloin omat majapuuvillasukkani (ohje löytyy ainakin majapuun Facebooksivulta) jo aikaa sitten, mutta sain päätellyksi ne yhtä aikaa miehen raitasukkien kanssa.

Nyt ei kylmä varpaita.  

Villaa

Villaa. On se aika vuodesta, että tekisi mieli kääriytyä itse ja kääriä lapset villaan. 

Neuloin pienimmälle villatakin jo keväällä viimeistelyä vaille valmiiksi. Viimeistely kuitenkin venyi ja venyi ja sain päättelyn ja nappien ompelun  aikaiseksi vasta kun olin neulonut jämälangoista housut takin kaveriksi. 

Kypärähatut katoavat mystisesti ja nyt on pipon alle tarpeen jo lämpimämpi lakki. Ottobre designin ilmaiskaavalla syntyi meille jostain käytettynä tulleesta, mutta käyttämättä jääneestä merinovillapaidasta  sopivan kokoinen hattu.