Alushousut ja marjapöksyt

Kasvaminen on mielenkiintoista. Lasten varsinkin. Olen varannut P:lle koon 92 cm housuja kaappiin, mutta yllätys yllätys, ne eivät pysykään päällä. Niinpä ompelin parit OB:n Summer Sea kaavasta sopivammaksi muokatut pöksyt, jotta ei pojan tarvitse kulkea housuja jatkuvasti nostellen. 

Aluskangas Metsolasta, ihana keltamarja Käpyseltä.

Joulua varten.

Joulu. Mie päätin, etten stressaa siitä tänäkään vuonna, enkä stressannut. Kuitenkin kaikenlaista valmistui joulua varten. 

Mie olen pitäytynyt vaateompelussa tekemään juttuja vain itselleni ja muksuille. Äiti pyysi ompelemaan mekon joulukuun juhlia varten ja oli löytänyt edullista kangasta paikallisesta EK:sta, joten uskalsin kokeilla. Ja tuotos oli ilmeisen onnistunut, eilen äiti kertoi tämän olevan hänen lempivaatteensa :) 

Pikkusisko sai piiiiitkän putkihuivin, Clippersin teepakkauksista leikatuilla lusikoilla tuunatun vihkon ja pikkupussukan.

Päiväkodin tätejä muistettiin kortein ja lasten napeilla koristelemilla huopasydämillä.

Joulukukat.

Kummitytön pussukka.

Ukin sepityshanskat (ukki sepittää enemmän kuin pilkkii...  siksi nämä eivät ole pilkkikintaat...) 

 

P:n pöksyt. P ei tykkää farkuista ja miltei kaikki lahkeesta sopivat housut eivät pysy ylhäällä. Nämä on muokattu OB:n Summer Sea kaavasta, koko 92, mutta kavennettu ja pidennetty lahjetta. Kankaana ihanan ihana Verson puodin Karkkikauppa.

Prinsessavaihe on iskenyt meille. Tämä Perhosprinsessaprintti onneksi kelpaa äidillekin.... 

(L leikkii tuhkimopuku päällä P:n junaradalla...) 

Aluskauluri ;)

Ihanaa joulua kaikille!

Possuressu

 

Tämä syksy on ollut koettelemus talvivaatteille. Vuoronperään lunta ja pakkasta, vesisadetta ja kurakelejä. Ja arkiaamuina tämä äiti ei aina muista tarkistaa, mitä juuri tänään on tarjolla. P:n haalarista löytyi reikä. Liimautuvaa nylonpaikkaa ei löytynyt puvunvärisenä, joten päädyin mustaan (paikkaa jäi jäljelle, joten voi paikata tarvittaessa muutakin...). Neliö tai ympyrä tuntui tylsältä, joten jäljensin possupiparimuotin kuvion liidun avulla paikkaan ja leikkasin. 

Voila, possuressu! 

lomanen

Vaihtelu virkistää, sanotaan. Ja niinpä se tekee. Vaikka opintoja on takana vasta vajaa nelisen kuukautaa, tuntuu huiman hienolta jäädä lomalle. Säät tosin saisi vaihdellä vähän vähemmän; lunta ja pakkasta tänne, kiitos! 

Mutta muksujen kanssa ulkoillessa hangelta löytyi terveiset kesältä: mistä lie neliapila putkahtanut lumen päälle. Onnea <3

Jämäkämäbätmän

On liikuttavaa, miten kova luottamus miehellä on taitoihini. P haluaa lepakkomiesvaatteet. Mies toteaa, että äiti tekee. jep jep. 

Minä en ole aplikoinut aikaisemmin ja tätä tehdessä tuli mieleen, etten aplikoi myöhemminkään. (Toinen vaihtoehto tietysti olisi opetella ko. taito ;) ) Rytyssähän kuva on ja jostain syystä Ewa Marketta (eli 100 euron marketista ostettu ompelukoneeni) tahtoi syödä kankaan sisälleen, joten jouduin paikkailemaan reikää kuvan vierestä. Muutamia muitakin ongelmia tuli matkaan ja voin vain vahvistaa sen, mitä olen OEssa saanut muidenkin suulla kuullut: älä koskaan, koskaan ajattele ompelevasi jotain yksinkertaista ihan nopeasti. 

Ei, se ei toimi niin. 

Teltta? - Projekti Tukki

Mie olen nopeiden ja helppojen ompelusten ihminen. Haluan saada jotain konkreettista aikaan, mielellään niin, että valmista on samana päivänä. Usein, liian usein, isommat projektit jäävät kesken. Viimeistään siinä vaiheessa, kun en ymmärrä ompeluohjetta tai joudun ensimmäisen kerran purkamaan työtä, kangas lentää myttynä nurkkaan ja jää sinne.

Niinpä voin sanoa olevani itsestäni ylpeä, kun sain tämän projektin loppuun asti. Ja tyytyväinen. Täydellinen suoritushan tämä ei ole. Tarkemman tarkastelun alla varmaan löytyy yhtä ja toista, jonka olisi voinut purkaa ja ommella uudelleen, mutta vinksahtaneella tavalla pidän tästä juuri tälläisena pikkuisine vikoineen. Ja pienemmänkin koon olisin voinut valita. Toisaalta talvitakkissa saa ollakin väljyyttä, jotta alle mahtuu lämmintä pakkasten kiristyessä. (Armas puolisoni kysyi ensimmäiseksi, jääkö se tuollaiseksi teltaksi?! Meillä on edelleen erilainen näkemys siitä, mikä on kaunista :D P onneksi totesi äidin mekon olevan ihana ;) ) 

Kaavat ovat tämän vuoden syyskuun Suuresta Käsityöstä, Globe Hopen Tukki-takki. Toteutin takin alkuperäisidean mukaisesti: villakangas ja vihreä vuori ovat peräisin viitasta, jonka äiti ompeli minulle vanhojen päivän tansseja varten kauan sitten. Hupun ja taskuläppien vuori on taas mieheni vanhasta kauluspaidasta. Ainoa uusi asia ovat napit, ylin niistäkin tosin kierrätetty, mutta viisi alinta Tiimarista. 

Väri on aika, no värikäs, mutta ratkaiseepa tämä sen, ettei oman takin löytäminen yliopiston naulakosta ole enää ongelma. 

Pöllö & pöllö

Pöllöä pöllön päällä :) Ainakin tänään on juurikin niin pöllähtänyt olo, että kuosi sopii paremmin kuin mikään muu. Itsensä kuvaaminen on myös ihan pöllöä puuhaa, jotain voi päätellä siitä, että niistä paristakymmenestä yrityksestä tämä on paras :D 

Kangas on Verson puodin ihanaa "Ei pöllömpää", jota tilasin joku aika sitten alennuksella (ihastelin kuosia jo aikaisemmin syksyllä, mutta en raaskinut silloin sitä ostaa... Onnea on satunnaiset alennusmyynnit ja niiden bongaaminen!)

Kaavana miun oma luottokaava: Suuri käsityö 6/2000 (kyllä vain, vanhahko lehti...) raglanhihaisen t-paidan kaava muokattuna. (hihan ja helman pidennykset) 

Ja raglanhihaisen tekemisen "idean" lainasin Kukan miehelleen tekemästä hupparista. (Ja tunnustettakoon tässä myös se, että mie niin tykkään noista Kukan ompeluksista ylipäätään. Ihania ovat kaikki :) ) 

Ja kylläpä vain pikaompelukset auttaa tyhjäämään pään, kun päivä sitä vaatii :)