Teltta? - Projekti Tukki

Mie olen nopeiden ja helppojen ompelusten ihminen. Haluan saada jotain konkreettista aikaan, mielellään niin, että valmista on samana päivänä. Usein, liian usein, isommat projektit jäävät kesken. Viimeistään siinä vaiheessa, kun en ymmärrä ompeluohjetta tai joudun ensimmäisen kerran purkamaan työtä, kangas lentää myttynä nurkkaan ja jää sinne.

Niinpä voin sanoa olevani itsestäni ylpeä, kun sain tämän projektin loppuun asti. Ja tyytyväinen. Täydellinen suoritushan tämä ei ole. Tarkemman tarkastelun alla varmaan löytyy yhtä ja toista, jonka olisi voinut purkaa ja ommella uudelleen, mutta vinksahtaneella tavalla pidän tästä juuri tälläisena pikkuisine vikoineen. Ja pienemmänkin koon olisin voinut valita. Toisaalta talvitakkissa saa ollakin väljyyttä, jotta alle mahtuu lämmintä pakkasten kiristyessä. (Armas puolisoni kysyi ensimmäiseksi, jääkö se tuollaiseksi teltaksi?! Meillä on edelleen erilainen näkemys siitä, mikä on kaunista :D P onneksi totesi äidin mekon olevan ihana ;) ) 

Kaavat ovat tämän vuoden syyskuun Suuresta Käsityöstä, Globe Hopen Tukki-takki. Toteutin takin alkuperäisidean mukaisesti: villakangas ja vihreä vuori ovat peräisin viitasta, jonka äiti ompeli minulle vanhojen päivän tansseja varten kauan sitten. Hupun ja taskuläppien vuori on taas mieheni vanhasta kauluspaidasta. Ainoa uusi asia ovat napit, ylin niistäkin tosin kierrätetty, mutta viisi alinta Tiimarista. 

Väri on aika, no värikäs, mutta ratkaiseepa tämä sen, ettei oman takin löytäminen yliopiston naulakosta ole enää ongelma.