Rouva Hulda Huoleton

...neljän tytön äiti on. Vanhin heist' on verraton, vaimo merimiehen. 

Sivulliset uhrit

Tänään se tapahtui ensimmäistä kertaa käsityöharrastajaelämäni aikana: ompelin ompelukoneella kankaan sijaan sormeen. Onneksi isommilta vahingoilta vältyttiin ja sormiparka selvisi säikähdyksellä ja jomottavalla päällä. 

Taustalla käynnissä oleva projekti (mie en sitten ole ollenkaan projekti-ihmisiä) 

Tänä viikonloppuna

Ihana, pitkä viikonloppu. Kotipäivä perjantainakin, vesi- ja sormivärejä, satuja ja olemista.

 Ei kiirettä, ei aamulähtöjä :) 

Huutokauppareissulta mukaan lähti molemmille lapsille omat lamput

Ihanan retro P:lle 

Ja pikkuisen prinsessainen L:lle...

(saatiin toimintakuntoon Ukin avustuksella) 

Päättelin pari viikkoa sitten neulomani kintaat loppuun. Innoituksen olen lainannut sekä Muita ihania -blogista että Kotipalapelistä. Langat ovat jämälankoja P:n villatakista, Novitan 7 veljestä siis. 

Näistä ihanuuksista en voi ottaa kunniaa: L:n ja P:n päiväkodissa askartelemat isänpäiväkortit :) Näiden myötä hyvää isänpäivää kaikille!

Taulukointia

Minulla tulee usein pidettyä pitkiäkin jaksoja aina samoja korvakoruja (jos nyt ylipäätään on korvikset korvassa). Eikä niitä nyt kovin montaa paria olekaan, kun olen onneton ja hävitän niitä jatkuvasti. Mutta siis mietin, miten saisin esille ne muutamat suosikkiparit niin, että ne olisivat 

a) näppärästi saatavilla ja b) tallessa silloin kun eivät ole korvissa. Korutauluja olen nähnyt varmasti monta ja monta kertaa monessa eri yhteydessä, mutta juuri nyt ei ole innoituksen antanutta mielessä. 

Tarvikkeina Anttilasta joskus vuosia sitten ostettu kehys ja vanha pitsiverho.

Minusta tästä tuli aika ihana.

Vinksinvonksin

 Niin, aina kaikki ei mene kuin suomenruotsalaisessa unelmassa :D Ensinnäkin mie havaitsin (taas) omaavani perisuomalaisen kateellisen luonteen. Kun itse ei ehdi ajattelemaan ompeluprojekteja, saati niitä toteuttamaan, kaikista muiden ihanan ihanista blogipostauksista herää innostuksen ja inspiraation sijaan vain - no kateutta. 

Koska vihreä väri ei erityisemmin pue minua, piti kateutta taltuttaa ompelemalla jotain. Ja aamiaispöydässä syntyi idea joustofroteemekosta L:lle. (siis todella tarpeellinen, kun KAIKKI tytön mekot on trikoisia, eli liian kylmiä näille keleille...heh, kerrospukeutumistahan ei voi harrastaa...) 

Aikaa oli rajallisesti, eikä mitään valmista mekkokaavaa tietenkään mielessä. Piirsin sitten siitä samasta paidasta (ja täällä) kaavan, johon mielin pussihelmaa. Jotain piristystä piti keksiä, joten Tosimummon ohjeella tein elämäni ensimmäisen valenappilistan tähän. 

Loistava idea kokeilla muuten jotain uutta silloin, kun ei ole aikaa mahdolliselle purkamiselle. 

Lopputuloksessa siis nappilista on vähän vinossa, joten päätin ommella nuo napit vähän vinksinvonksin myös, jos vaikka häivyttäisi tuota vinoutta pikkuisen muukin epäsymmetrisyys. 

Valenappilistan teko-ohje oli kyllä mainio ja aion palata aiheeseen joskus paremmalla ajalla :) 

Niin ja helmaa jouduin lyhentämään 10 senttiä, miun ottamat mitat oli ilmeisen epätarkkoja :D 

Unohdin jo, mistä olen ostanut joustofroteen ja resorit, tuo frotee on minusta erityisen ihanan suklaisen värinen, semmoinen lämmin ruskea :) 

Viiksiniekka

Viime talvena neulottu pipo sai kylkeensä viikset uusimman SK:n ristipistokuviolla. 

Ja päikkärissä oli sopivasti merirosvopäivä :) 

Sikinsokin värisokee

Arki vie mukanaan. Mukava ja innostava arki, ei siinä mitään. Mutta välillä sormet syyhyää ja on pakko päästä ompelusten kimppuun. Lasten pipoja varten ostetuista paloista jäi kangasta yli sen verran, että niistä sai etukappaleet koon 104 ja 92 paitoihin. (edelleen kaavat samat kuin näissä, perusvaate on perusvaate) Yksiväristä trikoota ei tietenkään ollut kaapissa ja resoreistakin on vajetta, joten tähän leikkelin kaksi vanhaa t-paitaa hihoja ja takakappaleita varten. Vähän värisokeanversioita näistä tuli, mutta toisaalta, tarvitseeko kaiken aina sointua niin täydellisesti yhteen? 

Huomaan myös, ettei tarvitse mennä kovinkaan pitkää aikaa, kun tuo kaitelehuolittelu unohtuu ja paidan kaulukset löpsöttää ikävästi. (pitää siis muistaa ommella useammin ;)  ) 

Paikallaan istuminen ja kuntelemaan keskittyminen eivät ole ihan niitä helpoimpia asioita minulle. Pitänee kehitellä joku vähän enemmän aikaa muttei tilaa vievä projekti luentoavuksi.